Punainen kaalipata

Kaali. Tuo vihanneshyllyn valtias. Aliarvostettu terveyspommi. Usein tylsäksi ja pahanmakuiseksi kutsuttu, ja siitäkös kaali mielensä pahoittaa. Meidän perheessä perinteeksi onkin muodostunut että jokaisen kauppareissun alkajaisiksi käymme silittelemässä sekä halailemassa kaalit läpi ja monesti söpöin pääsee mukaamme kotiin. Kauppaan jääneille yritämme luoda positiivista ryhmähenkeä vakuuttelemalla että seuraavalla kerralla on teidän vuoronne. Monesti tämä on jopa totta.

Suhteeni kaaleihin on syntynyt pikkuhiljaa. Vuosien varrella kasvanut ja kehittynyt. Aika harvalla tuntemallani ihmisellä eka kerta on koukuttanut pysyvästi. Kaikki ovat kaaliruokia maistaneet. Uskaltaisin väittää että tässä kohtaa on syytä kiittää ehkä maailman parasta kouluruokailujärjestelmää, joka meillä täällä suomemmaassa onneksi on olemassa.

Järjestelmällinen kaaliruoka-aivopesu jota on harrastettu tietoisesti jo viime vuosituhannen alusta asti. Muistan elävästi kuinka urheilevana ja kovasti ruoasta tykkäilevänä pikkupoikana aina odotin uutta kouluviikkoa, maanantaita ja uuden kouluruokalistan tarkistusta. Usein se näytti tältä:

• Maanantai: Kaalilaatikko
• Tiistai: Kaalikeitto, kaaliraaste
• Keskiviikko: Kaalikääryleet
• Torstai: Kaalinen kaalipata
• Perjantai: Kaalipuuro kaalisosekeitolla

Ja jokaisella ruoalla se samainen kaaliraaste. Näkkäri oli tehty kaalista ja maito jota juotiin, puristettu valkokaaleista. Mutta. Aina söin. Paljonkin. Ja ehkä siitä syystä omalla kohdallani tämä aivopesu on ollut varsin onnistunut operaatio.

Kuulemma niitäkin poloisia löytyy, kenelle tämä systemaattinen kaaliskenaario tuotti ei toivottuja vaikutuksia. Vielä vuosienkin jälkeenkin voivat pahoin kun kuulevat edes sanan kaali. Tai kääryle. Kaalifobiaksikin kutsuttu.

Niin. Mutta jos on tuo puolipakollinen altistaminen näille kasviskunnan dinosauruksille toiminut, on olemassa myös muita syitä miksi kaikenlaisia erilaisia kaaleja keittiömme kaapistoihin säännöllisin väliajoin aina ilmestyy.

Syy nro.1 – Terveysväittämät –  Uskon että meillä kaikilla on joskus elämässämme vaiheita kun ruoanlaitto ei kiinnosta. Tai ei ehdi. Tai jää mäkkäriputki päälle ihan muuten vaan. Pizzaa helppo ja kiva tilata kotiin. Karkit ja herkut maistuvat liian hyvältä, kun taas terveellinen ruoka ei maistu miltään.

Onko tuttua? Minulle on.

Omalla kohdallani tämä vaihe kesti n.10 vuotta. Eikä tarvitse olla lääkäri tai ravintoterapeutti kertoakseen mitä tämmöinen ruokavalio saattaa ihmiselle tehdä ja jopa usein tekeekin. Pikkuhiljaa paino nousee, pelastusrengas kasvaa ja olo alkaa muuttumaan tukalammaksi.

”Lenkille ei jaksa lähteä ja sitäpaitsi eilen satoi vettä niin varmasti sataa tänäänkin. Salikortti liian kallis. Rehut kuuluu pupuille. Missä mun karkit?”

Itselläni paino oli noussut pelottaviin lukemiin. Enkä ollut sitä edes tajunnut. Koska se oli ihan ok. Olo oli jatkuvasti tukala ja väsynyt. Vaikka kuinka nukkui, tuntui että voisi nukkua lisää. Koska vaan ja missä vaan. Tuo väsymys ja yleinen vireystila oli suurimpia syitä miksi tuon vaiheen loppupuolella päätin tehdä asialle jotain.

Myös tietoisuus mahdollisista tulevista sairauksista aiheutti huolta. Sillä menolla olisi ollut vain ajan kysymys kun diabetekset ja muut ihanuudet iskevät kimppuun. 

Oli tullut aika tehdä muutoksia. Ruokavalio kuntoon ja lisää liikuntaa. Mutta miten? En osaa. Mikä on oikea tai paras tapa juuri minulle? Näinä aikoina, kuten kaikkina muinakin aikoina eri lähteistä pursuaa uutista ja mainosta juurikin painonhallintaan ja yleiseen hyvinvointiin liittyen. Usein törmää mainoksiin jossa timmi fitness-naisihminen tai lihaksikas salimarkku kertoo: 

”Minun ohjeillani Pirkko 45-v. tiputti painoa kahdessa viikossa 35 kiloa ja parantui sokeritaudista sekä kihdistä. Ja tämä kaikki ilman liikuntaa. Liity mukaan!”

tai

”Kyllästyttääkö jojoilu?! Ei hätää. Meillä on ratkaisu. Tällä pussikeitto-dieetillä saat pysyviä tuloksia jo viidessä päivässä!”

tai

”Pekka on onnistuja! Superhelpolla ruokavaliolla uusi elämä. Kerro Pekka omin sanoin miten sä sen teit?” ”-Noh, söin pelkkää porkkanaa kuusi vuotta ja neljätoista päivää.”

Vaikeaa kyllä oli olla tarttumatta näihin mahtaviin tarjouksiin ja ideoihin, mutta ajattelin että on tässä varmasti olemassa muitakin ratkaisuja. Siispä karsin ruokavaliosta pois kaiken turhan. Tutkin ja perehdyin, luin ja opettelin. Missä ruoka-aineessa on mitäkin ja kuinka paljon.

Sokerit, viljat, limut, pizzat, pastat, riisit pois sekä kaikki muu ns. turha. Hiilihydraateista suurimman osan, ja tänä päivänä ruokavalio voisi olla nimeltään VHH (vähähiihydraattinen ruokavalio). Karsittujen asioiden tilalle kasviksia. Monesti huomasin lautasella olevan kaalia jossain muodossaan.

Kukkakaalia, parsakaalia, keräkaalia, punakaalia, ruusukaalia, kyssäkaalia ym. Lähinnä lisukkeena mutta kuitenkin. 

Olin lukenut useista eri lähteistä juurikin ruokavalion merkityksestä hyvinvoinnissa sekä terveyden ylläpitämisessä, ja todella usein mainittiin joku kaali. Kuinka ne sisältävät reippaasti C-vitamiinia, betakaroteenia, folaattia, E-vitamiinia sekä K-vitamiinia. Kuinka vaikka parsakaalia popsimalla voi tutkitusti ehkäistä dementiaa, syöpiä sekä sydänsairauksia. Kaali sitä. Kaali tätä.

Kaali, superruokaa aivoille! Kuinka ne sisältävät hyviä kuituja jotka taas ovat hyväksi vatsalle. Joten miksei. Johtuen kouluaikojen aivopesusta ja kieroutuneesta makuaistista, ei tämä kaalirietastelu tuottanut ongelmaa vaan ne maistuivat. Erilaisia kaaliruokia syntyi kuin liukuhihnalta ja tämän reseptin Punainen kaalipata, on yksi suosikeista. 

Ainiin. Se että onko pelkästään kaalin ansiota että painoni alkoi tuolloin putoamaan, niin tuskin. Mutta suurta roolia näytteli kyllä kun korvailin mäkkisapuskoja ja pizzoja terveellisemmillä vaihtoehdoilla, ja vuodessa tiputin painoa 30 kiloa…

Syy nro.2 – Hinta – Terveysväittämät todennäköisesti suurin syy miksi ihminen vapaaehtoisesti vaihtaa rasvaisia, sokerisia ja hyvänmakuisia kaloripommeja johonkin ruoka-aineeseen joka ei samanlaista endorfiinipärinää saa aikaiseksi. Ainakaan samantien. Hyvänolontunne jostain ns. mättöateriasta saattaa olla sen verran koukuttava, että siksi sitä pitää tehdä säännöllisin väliajoin. Uudelleen ja uudelleen.

Kierre joka pitää haluta katkaista tai muuten saattaa olla vaikeampaa. Ei siitä sen enempää tällä kertaa. Mutta varmasti toinen syy näiden terveysruokien valmistamiseen on niiden edullisuus. Kaali varsinkin hyvin edullista sapuskaa. Sesonkeja tulee ja menee mutta kaalia saa aina. Se säilyy hyvin ja on riittoisaa. Jos kaloreita tuijottaa, niin nekin aikalailla alhaiset. 

Joskus vastaavanlaisia pataruokia tehdessäni, nimesin ne leikkisästi ”budjettipadaksi”. Kuulun ihmisryhmään joka pystyy syömään useamman päivän samaa ruokaa, niin oli helppoa ja kustannustehokasta tehdä yhdellä kertaa ruokaa moneksi päiväksi.

Vuorotyöläisenä päivät menivät untenmailla ja herätessä ei aina ensimmäisenä ollut mielessä ruoanlaitto. Joten, näppäriä ratkaisuja. Ja budjettipata nimitys. Niin. Kaapit auki auki, pataan mitä sattui löytymään ja viikon ruoka oli valmis, eikä tarvinnut edes kaupassa käydä.

Tämä siis joskus aikoinaan, nyt hieman suunnitelmallisempaa toimintaa 🙂

XXXXX

Marko